Auringonlaskun jälkeen: Oikea valinta?

Kirjoittanut Victoria Holmes, suomentanut http://hopeapolkuu.blogspot.fi/

Lehtilampi imi puiden tuoksua ja kulki kohti rinteen huippua ihaillakseen näkymää järvestä. Hän oli jättänyt Kirkassydämen vahtimaan Tulitähteä kun tämä nukkui; Myrskyklaanin päällikkö oli menettänyt yhden hengistään jäädessään ketunrautoihin. Tulitähden kaula oli mustelmilla ja hän ei voisi syödä tai puhua hetkeen. Lehtilampea värisytti kun hän muisteli näkyä Tulitähden maatessa ansan puristaessa tätä kaulasta ja kun verestä muodostunut polku kulki poispäin hänen ruumiistaan -aina alas järvelle asti, missä Haukkahalla makasi puolet vartalostaan vedessä, jonka purppurat aallot liplattivat vasten tämän turkkia.
Ennen rauhan aikaa, veri verta vuodattaa, ja järven vesi punertuu...
Ennustus oli toteutunut: Vatukkakynsi oli tappanut velipuolensa Haukkahallan pelastaakseen Tulitähden. Lehtilampi ravisti päätään. Tähtiklaani oli antanut hänelle unen vatukkapensaista, joita ympäröi kynsien tekemät suojamerkit, mutta hän ei kuitenkaan tuntenut mitään muuta kuin pelkoa kun kuuli Tulitähden nimittävän Vatukkakynnen varapäällikökseen. Ja hänen ensimmäinen ajatuksensa kun hän näki Tulitähden ruumiin ansan luona oli: Vatukkakynsi teki tämän.
Lehtilampi saavutti mäen huipun ja pysähtyi yllättyneenä. Siellä oli kissa, joka istui selkä häneen päin, hänen päänsä oli alhaalla ja olkapäät olivat niin kyyryssä, kuin järven katsominen aiheuttaisi tuskaa.
"Vatukkakynsi?"
Vatukkakynnen pää nousi pystyyn ja hän katseli ympärilleen. "Lehtilampi. En odottanut näkeväni sinua täällä." Vatukkakynnen ääni oli tasainen ja hänen meripihkanväriset silmät olivat sameat.
"Mi... minä tulen usein tänne ihailemaan järveä," Lehtilampi maukui. Lehtilammen sydän tykytti ja hän käski itseään lopettamaan hiirenaivoiset ajatukset: Vatukkakynsi oli tappanut oman sukulaisensa pelastaakseen Tulitähden. Ei ollut ainoatakaan syytä pelätä häntä. Vatukkakynsi nousi seisomaan. "En häiritse sinua. Oravaliito muutenkin luultavasti ihmettelee missä olen."
"Ei, jää tänne," Lehtilampi sanoi. "Täällä on paljon tilaa." Lehtilampi pyyhkäisi häntänsä osoittamaan avointa nurmea, joka vaihtui Tuuliklaanin reviiriksi maan laskeutuessa ja noustessa jälleen uudeksi, pidemmäksi, sekä tasaisemmaksi harjanteeksi.
Vatukkakynsi nyökkäsi ja istuutui. Lähes samalla hetkellä hänen hartiansa valahtivat alas ja hän sulki silmänsä.
"Onko kaikki hyvin?" Lehtilampi kysyi. Hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka masentuneelta Vatukkakynsi näytti. "Onko kyse Haukkahallasta?" Olisi normaalia, että Vatukkakynsi suri sukulaistaan riippumatta siitä, miten tämä oli kuollut.
"Ei," Vatukkakynsi maukui kohottamatta katsettaan. "On kyse minusta."
Lehtilampi istui alas ja haki hyvää asentoa kasvaneelle vatsalleen kunnes oli mukavassa asennossa. Voi rakkaat pentuni, mitä tapahtuukaan kun synnytte? Hän työnsi ajatuksensa syrjään; nyt ei ollut aika miettiä sitä.
"Tiedätkös, sinä voit puhua minulle," hän sanoi Vatukkakynnelle. "Olen parantajasi. Se kuuluu tehtäviini."
"Mutta jos et olisi parantaja, et olisi tekemisissä kanssani, eikö niin?" Vatukkakynsi sanoi takaisin. "Myönnä pois Lehtilampi, sinä et luota minuun sen enempää kuin muutkaan Myrskyklaanin kissat, ja sinä toivot että Tulitähti ei olisi koskaan tehnyt minusta varapäällikköä."
Lehtilampi kohottautui. "Jos muistat, niin se oli minun uneni Tähtiklaanilta, joka vakuutti Tulitähdelle sinun olevan oikea valinta!"
Hehkuvat meripihkanväriset silmät polttivat häntä. "Lyön vetoa että toivot, ettet olisi koskaan sulkenut silmiäsi ja nähnyt sitä unta."
Lehtilampi henkäisi syvään. "Minun ei tarvitse luottaa sinuun Vatukkakynsi. Tähtiklaani hyväksyy sinut ja siskoni rakastaa sinua. Toivon vain, ettet tee mitään menettääksesi kummankaan luottamusta."
Vatukkakynsi käänsi katseensa jälleen kohti maata. "Entä tämänpäiväinen? Se kaikki oli minun syytäni."
"Mitä?" Lehtilampi järkyttyi. "Miten voit sanoa mitään tuollaista? Sinähän pelastit Tulitähden!"
"Minun oli tapettava oma veljeni. On ensimmäinen päiväni klaanin varapäällikkönä ja minun on vietävä toisen kissan henki. Minkälainen alku se on?"
"Onneton alku," Lehtilampi myönsi. "Mutta nyt sinä olet klaanin silmissä sankari."
Vatukkakynsi kohotti katseensa häneen. "Oikeasti? Vai ajattelevatko he minun tuovan huonoa onnea, koska minulla ei ole ollut oppilasta?"
Lehtilampi perääntyi. Vatukkakynsi oli oikeassa: Monet kissat olivat olleet hermostuneita kun Tulitähti nimitti soturilakia rikkoen varapäällikön, jolla ei ole ollut oppilasta. Ja Lehtilampi oli yksi näistä.
Oliko tämänpäiväinen väkivalta ja verenvuodatus varoitus siitä, että soturilakia ei saisi rikkoa? Mutta jos Tähtiklaani ei hyväksynyt tätä, miksi se oli lähettänyt merkin siitä, että Vatukkakynsi on Tulitähden valinta? Lehtilampi ravisti päätään hävittääkseen ajatuksensa.
"Yritän niin kovasti kuin pystyn, mutta en ikinä tee mitään oikein," Vatukkakynsi murisi ja Lehtilampi hätkähti katkeruutta hänen äänessään. "Aiheutan vain ongelmia Myrskyklaanille koska minusta tuli varapäällikkö kun minun ei olisi pitänyt. Klaanitoverini eivät luottaneet minuun ennen: Nyt he syyttävät minua kaikesta mikä menee väärin, jokaisesta veritipasta joka on menetetty. Aivan sama mitä teen, tuhoan klaanini sisältä."
Veri kohisi Lehtilammen korvissa ja hänen silmänsä olivat sokaistuneet punaisesta hehkusta, joka syntyi kun aurinko laski järveen. Vatukkakynnen sanat eivät kuulostaneet uhalta: Ne kuulostivat ennustukselta.