Kirjoittanut Victoria Holmes, suomentanut http://hopeapolkuu.blogspot.fi/
Tämä on sivutarina, jossa klaanien on valittava yksi päällikkö johtamaan heidät lehtikadon ajan yli
Tulitähti pysähtyi ja höristi korviaan toisen etutassun noustessa jäisen maan ylle. Oliko tuo riistan rapinaa pakkasen kangistamassa saniaispensaassa? Kuolleiden kasvien ympärillä leijuva haju varoitti Tulitähteä, että hän oli aivan Varjoklaanin rajalla, mutta jos riista juoksisi kohti häntä Myrskyklaanin reviirille, olisi se tervetullut hänen klaaninsa tuoresaaliskasaan.
Ääni kuului uudestaan, heikkoa rapinaa seurasi vaimea suhina. Tulitähti tähyili ruskean korsikon läpi ja näki siellä tumman, liikkumattoman mytyn, jossa oli häivähdys oranssia. Hän laski tassunsa ja hiipi eteenpäin laskien painonsa lavoilleen, valmiina syöksymään olennon liikahtaessa. Hän avasi suunsa yrittääkseen tunnistaa tulevan tuoresaaliin. Orava? Jänis?
Jokiklaani!
Hänen leukansa napsahti kiinni ja hän harppoi saniaisten läpi kunnes oli aivan Varjoklaanin rajalla. "Mitä sinä teet täällä?" hän kysyi vaativasti.
Valtavat silmät tuijottivat häntä. "Auttakaa meitä, pyydän" kähisi punavalkoinen kolli, jonka turkki oli värjäytynyt punaiseksi verestä ja hänen häntänsä lepäsi maassa kuin se olisi murtunut oksan lailla.
"Loikkahäntä!" Tulitähti säpsähti. "Mitä Tähtiklaanin nimeen on tapahtunut?"
Jokiklaanin soturi nousi vaivalloisesti istumaan. "Me... me olimme Varjoklaanin reviirillä ja he hyökkäsivät kimppuumme. Partiomme hajosi ja meitä jahdattin aina teidän reviirillenne asti."
Tulitähti siristi silmiään. "Tunkeuduitte siis heidän reviirilleen?" Sitten hän hätkähti. "Mitä tarkoitat meillä? Onko teitä enemmänkin kuin sinä?"
Loikkahäntä kääntyi sivuttain paljastaen enemmän tummanruskeasta mytystä takanaan. Tulitähti kauhistui huomatessaan sen olevan toinen, kylmään maahan lyyhistynyt ja tuskin hengittävä kissa. Hän juoksi eteenpäin ja painoi nenänsä kissan turkkiin. Tulitähti havaitsi heikkoa tykytystä ihon alta, joka vahvisti kissan olevan elossa, mutta hän ei kestäisi pitkään ilman parantajaa.
"Hän on Saukkosydän," Loikkahäntä maukui takaa. "Onhan... onhan hän kunnossa?"
"Ei... mutta hän on elossa," Tulitähti vastasi. "Tule, meidän on vietävä hänet Lehtilammen luo." Hän tuki Loikkahäntää lavallaan saadakseen tämän liikkeelle. Tulitähti pystyi tuntemaan hänen luunsa risaisen turkin alta, joka haisi happamalle, kuin sitä ei olisi pesty moneen kuuhun. Oli ollut ankara lehtikato ja tämä kissa oli selvästi ollut enemmän kuollut kuin elävä jo astuessaan Varjoklaanin reviirille.
Saukkosydän ei olisi mitenkään ollut kyllin voimissaan kävelemään,
joten Tulitähti nosti hänet niskasta. Hän oli kyllin kevyt kantaa kuin pentu.
"Pysähdy paikoillesi!" kuului murina.
Tulitähti pyörähti ympäri ja näki Ruosteturkin, Varjoklaanin varapäällikön, väläyttävän hampaita.
"Myrskyklaanikin?" hän sähisi.
"Älä ole hiirenaivo," Tulitähti tiuskaisi. "Mistä lähtien Varjoklaani on kokenut itsensä uhatuksi kahden haavoittuneen kissan takia?"
"Siitä lähtien kun kokonainen Jokiklaanin partio ylittää rajamme varastaakseen riistaa! Älä työnnä kuonoasi meidän asioihimme jos emme halua, ja anna meidän hoidella nämä tunkeilijat."
Tulitähti antoi karvojensa nousta pystyyn pitkin hänen selkäänsä. "Sinä et tule lähellekkään näitä kissoja," hän murisi. "Olet rankaissut heitä jo tarpeeksi."
Pihlajakynsi ja Savujalka ilmestyivät Ruosteturkin rinnalle korvat luimussa ja selät kyyryssä. "Me päätämme siitä, että kuinka paljon heitä täytyy rangaista," ärähti Pihlajakynsi.
"Ei!" Tulitähti sylkäisi. "Tämän lehtikadon aikana on ollut liikaa taisteluja. Tuhoamme itsemme nopeammin kuin nälkä ja kylmyys. Aion kutsua kaikki klaanit kokoukseen ennen seuraavaa täysikuuta, sillä meidän on löydettävä keino pysäyttää nämä jatkuvat taistelut ja säästettävä voimiamme pysyäksemme hengissä." Hän nyökkäsi Loikkahännälle. "Mene saniaisten toiselle puolelle, nopeasti." Katse ymmällään Loikkahäntä hyppäsi kuolleiden saniaisten läpi ja ähkyi kivusta laskeutuessaan maahan. Tulitähti noukki Saukkosydämen jälleen hampaisiinsa ja alkoi viedä häntä kohti saniaisia. Vaikka Saukkosydän olikin vain luuta ja nahkaa, hänen pitkät jalkansa vaikeuttivat Tulitähden kulkua.
"Odota!" Ruosteturkki käski. "Nämä kissat ovat vankejamme! Et voi viedä niitä pois!"
Tulitähti pysähtyi kasvuston toisella puolella ja antoi Saukkosydämen valahtaa maahan. Hän seisoi hetken huohottaen ja tunsi miten hänen niskalihaksensa vastustelivat taakan takia. "Oikeastaan he ovat nyt minun vankejani. Me olemme Myrskyklaanin reviirillä." Hän heilautti häntäänsä kohti hänen klaanitoveriensa jättämiä tuoksujälkiä. "Askelkin vielä Ruosteturkki, ja minulla on täällä partiollinen sotureita kynsimässä korvasi irti."
Tumman inkiväärin värinen naaras irvisti. "Pidä heidät," hän sähisi. "He tietävät mitä tulee tapahtumaan jos he astuvat uudestaan reviirillemme.
Loikkahäntä päästi ulahduksen. Varjoklaanin soturit katsoivat häntä ivallisesti ennen kuin kääntyivät ja katosivat pensaikkoon.
Tulitähti veti syvään henkeä ja katsoi alas Saukkosydäntä, joka oli sulkenut silmänsä. "Aivan," Tulitähti mutisi. "Viedään sinut saamaan apua."
Oli outoa ylittää kaatunut puu matkalla saarelle, sillä pilvet peittivät taivaan. Oli niin pimeää, että oli mahdotonta kertoa mihin vesi loppui ja mistä kivikkoinen ranta alkoi. Tulitähti johti sotureitaan kaatuneella puulla, kunnes tunsi rungon jakautuvan juuriksi. Hänen tassunsa osuivat äänekkäästi kiviin ja jostain pensaikosta kuului kissan hälyttävä sihinä.
"Tulitähti täällä, Myskyklaanin kanssa!" Tulitähti maukui.
"Ihme tapaaminen tämä tulee olemaan, jos me emme edes näe toisiamme," kuului vastaus. Se oli Tuuliklaanin Yksitähti. "Mikä on niin tärkeää, että se ei voi odottaa seuraavaan täysikuuhun?"
Tulitähti kulki aluskasvillisuuden läpi kunnes ei enää tuntenut oksien pyyhkiytyvän hänen kasvojaan vasten. Kokoontumispaikalla oli vielä pimeämpää ja oli mahdotonta nähdä, että kuinka monta kissaa paikalla oli, mutta hän piristyi aistiessaan Tuuliklaanin ja Jokiklaanin tuoksut. "Leoparditähti, oletko täällä?" hän maukui.
Kuului kahinaa kun Jokiklaanin päällikkö astui esiin. "Missä ovat haavoittuneet soturini?" hän vaati saada tietää.
"He ovat täällä," Tulitähti lupasi. Hän tunsi Loikkahännän ja Saukkosydämen kulkevan ohitseen. Naaras vielä ontui, mutta Lehtilampi oli saanut hänen haavansa paranemaan ilman tulehduksia.
"Tähtiklaanin kiitos, olette hengissä," Tulitähti kuuli heidän klaanitoverinsa, Mäntyturkin kehräävän.
"Oikeastaan, kiitos Lehtilammen," Loikkahäntä vastasi. "Ja Tulitähden, joka suojeli meitä Varjoklaanin ollessa perässämme."
"Hyvästä syystä," kuului ärähdys Tulitähden vierestä. Hän hyppäsi pystyyn huomatessaan, että Savujalka ja loput Varjoklaanin partiosta olivat saapuneet. Mustatähden valkea turkki hehkui pimeässä kun hän harppoi tiensä klaanitoveriensa läpi ja laittoi kuononsa lähelle Tulitähden korvaa.
"Me tulimme kuten pyysit," hän murahti, "mutta tulomme on parempi olla kannattava." Hänen hengityksensä haisi karvaalle, joka antoi varman merkin siitä, että hänkään oli tuskin syönyt mitään päiväkausiin.
"Päälliköt ja soturit, kokoontukaa lähemmäksi," Tulitähti maukui korottaen ääntään. "Päälliköiden ei ole järkevää kiivetä puuhun, sillä kukaan ei pysty näkemään meitä."
"Puhumattakaan siitä, ettei tämä ole oikea kokoontuminen," mutisi Ruosteturkki. "Taivaalla ei näy täysikuuta. Mitä jos Tähtiklaani suuttuu kun tapaamme vääränä aikana?"
"Miten he voisivat olla vihaisia meille yrittäessämme löytää tavan selviytyä tästä lehtikadosta?" Tulitähti vastasi tuntien samalla niskakarvojensa nousevan pystyyn. Hän ravisteli turkkinsa tasaiseksi tietoisena siitä, että kissoilla ei ollut tässä kokoontumisessa mitään syytä olla rikkomatta haurasta rauhan hetkeä. "Juuri sen takia pyysin teitä tulemaan tänne tänä yönä. Kärsimme kaikki kylmyydestä ja riistan puutteesta. Jos me jatkamme toistemme kimppuun hyökkäämistä, teemme itsestämme vain heikompia. Vihamielisyys, tunkeilu, toisen klaanin riistan varastaminen: Sen kaiken on loputtava!"
"Miksi? Siksikö koska sinä sanot niin?" hymähti Tuuliklaanin Lovikorva. "Jos me pystymme varastamaan riistaa ylittämällä rajoja niin sitten me teemme niin. Ei ole meidän ongelmamme jos te ette kykene puolustamaan reviiriänne."
"Se tulee olemaan teidän ongelmanne kun me hyökkäämme Tuuliklaaniin antamaan teille oppitunnin," ärähti Jokiklaanin Mustakynsi.
"Ja millähän sotureilla aiotte tehdä sen?" Yöpilvi vastasi. "Niilläkö jotka joutuivat Varjoklaanin partion kynsiin, vaiko niillä jotka olivat liian heikkoja lähtemään leiristä heidän avukseen?"
Varjoissa oli mahdotonta sanoa missä kukin kissa oli, mutta Tulitähti pystyi tuntemaan heidän liikehtivän varautuneesti ympärillään. "Tämä ei ole sitä mitä minä halusin!" hän sähisi.
"Odotitko oikeasti jotain muuta?" Hiekkamyrsky kuikasi Tulitähden korvaan. "Nämä kissat ovat peloissaan ja nälkäisiä, aivan kuten mekin. Rauha ei tuo riistaa."
"Ei myöskään tämä loputon kinastelu!" Tulitähti tiuskaisi ja pyörähti ympäri miltei kaataen Hiekkamyrskyn, sillä hän ei nähnyt missä tämä seisoi. "Ei ole mitään järkeä jäädä, jos kaikki mitä aiomme tehdä, on riidellä. Myrskyklaani, seuratkaa minua." Hän käveli kohti pensaita, seuraten hajujälkeään takaisin kaatuneelle puulle. Takaa kuului hieman järkyttynyttä mutinaa ja joku Varjoklaanin sotureista sähisi heille: "pelkureita!" Myrskyklaanin kissat pysyivät Tulitähden ympärillä suojelevasti, mutta hän jättäytyi jälkeen antaen klaaninsa mennä ensin. "Tulitähti, odota!" nopeat tassun äänet lähestyivät ja Tulitähti pystyi tuntemaan toisen kissan lämmön vierellään. Jokiklaanin tuoksu tulvi hänen sieraimiinsa.
"Et voi lähteä nyt!" Sammalturkki aneli. "Tule takaisin ja puhu heille järkeä. Me kaikki emme halua elää näin, tappamalla toisemme riistan tähden."
Tulitähti kääntyi katsomaan Sammalturkkia, vaikka tämän kirjava turkki saikin hänet sulautumaan tiheisiin oksiin. "Heillä ei ole mitään syytä kuunnella minua, enkä sanoisi minullakaan olevan kaikkeen vastausta. Olen yhtä voimaton kylmän ja nälän edessä kuin kaikki muutkin kissat."
"Mutta sinä toit meidät tänne, jotta voisimme selviytyä yhteistyön ansiosta. Me olemme tehneet niin aiemminkin, emmekö vain? Silloin kun muutimme tänne? Aiotko luovuttaa näin nopeasti tällä kertaa?"
Tulitähti käänsi korvansa kohti aukiota. Murina kaikui puissa ja tassujen töminä kuului jäistä maata vasten. Kuulosti siltä että taistelu oli puhkeamassa. Jos joku kissa loukkaantuisi tänään, se voisi olla Tulitähden vika, sillä hän kutsui klaanit kokoontumiseen ilman täysikuuta. Hän ei voinut kääntää selkäänsä nyt.
"Tulen takaisin," hän sanoi Sammalturkille.
Hiekkamyrsky oli suunnannut takaisin rantaan löytääkseen Tulitähden. "Haen muut," hän maukui.
Tulitähti puski tiensä pensaiden läpi. Hänen päänsä yläpuolella puiden latvat ravisuttivat järveltä noussutta tuulta. Kun Tulitähti saapui kokoontumispaikalle, pilvet olivat pyyhkiytyneet paljastaen pölynhopeisen taivaan. Kuu oli vielä piilossa, mutta tuhansien tähtien valo sai saaren kylpemään valossa. Nyt Tulitähti pystyi näkemään tammen, jolla päälliköt yleensä istuivat ja kuuset, jotka ympäröivät aukiota suojaisasti. Kissoja oli kaikista klaaneista ja heidän turkeistaan loisti harmaa hehku.
Aivan keskellä aukiota, Lovikorva ja Mustakynsi olivat kyyristyneinä vastakkain. Heidän korvansa olivat painuneet vasten niskaa ja huulet olivat vetääntyneet paljastaen hampaat.
"Klaanisi on täynnä heikkoja, ja niin se on aina ollutkin!" Mustakynsi ärähti.
Lovikorva hyppäsi päin Jokiklaanin soturia sähisten ja painoi tämän käpälillään maata vasten puristaen kynsillään mustan kollin niskaa. "Tuntuuko tämä heikolta?" hän vastasi.
Mustakynsi käänsi itsensä ympäri työntäen Lovikorvan pois takakäpälillään ja hypäten tätä päin etutassut ojennettuina. Hän antoi Tuuliklaanin soturille terävän iskun vasenpaan korvaan ja Lovikorvan ravistaessa päätään, vertitippoja lensi pitkin maata. Mustakynsi laskeutui ja kääntyi ympäri valmistautuakseen uuteen hyökkäykseen. Hänen silmänsä loistivat taistelunjanosta ja hänen suunsa vaahtosi.
Tulitähti loikkasi kahden kissan väliin. "Lopettakaa!" hän määräsi. "Tämä ei auta mitään!"Lovikorva sähisi ja hyökkäsi sivuttain yrittäen saada iskettyä Mustakynnen lapaan. Tulitähti huomasi hänen aikeensa tämän katseesta ja kääntyi myös sivuttain. Lovikorva osui Tulitähden olkapäähän, joka pyöräytti Lovikorvan ympäri ja löi tätä päähän tassullaan ilman kynsiä. Tuuliklaanin soturi perääntyi irvistäen.
"Sanoin että nyt riittää!" Tulitähti sähisi. "En anna teidän tappaa toisianne vain koska ei ole täysikuu."
"Mutta katso!" Saukkosydän kuiskasi. Hän katsoi ylös kimaltavaan taivaaseen. "Tähtiklaani on tullut!"
Yksitellen kissat seurasivat Saukkosydämen katsetta. "He katselevat meitä!"
"Heidän on hyväksyttävä tämä tapaaminen!"
Tulitähti törmäsi Hiekkamyrskyn katseeseen; inkiväärin värinen naaras nyökkäsi pienesti ja Tulitähti ymmärsi hänen kehottavan käyttämään hetkeä hyväksi ja yrittämään uudelleen. "Kaikkien klaanien kissat!" hän aloitti. "Meillä kaikilla on yksi yhteinen piirre: Me joudumme katsomaan kun klaanitoverimme kuolevat kylmään ja nälkään. Soturilaki käskee meitä auttamaan jokaisen klaanin hätää kärsiviä pentuja. Tarvitsemmeko me soturilakia myös kohdellaksemme toisiamme hyvin?"
Mustatähti astui eteenpäin uhkaavasti. "Meillä ei ole tarpeeksi riistaa ruokkia edes itseämme. Odotatko meidän antavat siitä myös naapureillemme?"
Tulitähti pudisti päätään. "En tietenkään, mutta jos jollakin klaanilla on tuoresaalista, olisiko niin kauheaa jakaa sen tähteet? Olemme tarpeeksi nopeita ylittämään rajoja varastamaaksemme riistaa, joten mitä jos ylittäisimmekin rajoja sen sijaan tuodaksemme ruokaa?"
Leoparditähti astui esiin varjoista, hänen mustat täplänsä erottuivat selkeästi vaaleammasta turkista. "Ja kuka aikoo vahtia, että jääkö tähteitä lainkaan? Aiotteko partioida meidän tuoresaaliskasojamme, Tulitähti, ja jakaa keskenänne nahan ja luut?"
Kaarnakasvo, Tuuliklaanin parantaja alkoi puhumaan yllättäen. "Leoparditähti, luulen että Tulitähti yrittää vedota omatuntoihimme. Me kyllä tiedämme kun olemme syöneet tarpeeksi selviytyäksemme."
"Pitäisikö omatuntomme olla vasten uskollisuutta klaaneillemme?" Varjokaanin Käärmehäntä kyseenalaisti. "Hyvin ruokittu klaani on vahva klaani, eikä minulla ole yhtään hyvää syytä antaa muille klaaneille voimia taistella."
"Ajattele kerrankin jotain muuta kuin taistelua!" näpäytti Jokiklaanin Harmaausva. "Jos me voisimme sopia rauhan siksi aikaa kun olemme nälissämme, se voisi suoda kaikille mahdollisuuden selviytyä."
Ruosteturkki asteli aukion keskelle ja katseli ympärilleen. "Näen täällä neljä päällikköä, en yhtä. Ja yksi heistä ei edes syntynyt metsässä. Aiommeko nyt kuunnella kotikisua?"
Tulitähti huokaisi. Hän oli elänyt kaksijalkalassa alle kuusi kuuta, ja lukemattomia vuodenaikoja metsässä. Hänellä ei ollut aikaa todistaa itseään jälleen, eikä hän edes käsittänyt, että miksi hänen pitäisi.
"No hän puhuu täällä eniten järkeä!" Oravaliito tiuskaisi.
Närhisulka saapui pehmein askelin Oravaliidon rinnalle Myrskyklaanilaisten eteen. Hänen sokeat, siniset silmänsä hehkuivat tähtien lailla. "Me voisimme äänestää", hän maukui hiljaa. "Annetaan jokaisen kissan päättää omasta tulevaisuudestaan."
Leoparditähti kallisti päätään. "Mitä tarkoitat?"
"Äänestystä," Närhisulka toisti kuulostaen varmemmalta. "Minä... olen nähnyt niin tehtävän kun olen jakanut unia Tähtiklaanin kanssa."
Tulitähti tuijotti tyttärensä poikaa. Kuka tiesi missä tämä sokea kissa on kävellyt unissaan? Kukaan parantajista ei ollut saanut häntä kovin pelokkaaksi, mutta Närhisulka joskus sai.
"Miten se toimii?" Mustatähden äänensävy oli halveksuva, mutta hän ei torjunut ajatusta kenties uteliaisuutensa takia.
"Jokainen kissa kantaa kiven kasaan näyttääkseen valintansa," Närhisulka selitti. "Yksi kasa edustaa kissoja, jotka haluavat seurata Tulitähteä ja toinen kissoja, jotka haluavat seurata omia päälliköitään."
Hetkinen, Tulitähti ajatteli. En lähde johtamaan kaikkia klaaneja.
Hiekkamyrsky näytti arvaavan Tulitähden aatteet. Hän tassutti Tulitähden luokse ja kehräsi, "Jos kissat valitsevat sinun pinosi, voit ylläpitää rauhaa niin kauan kun kylmyys kestää."
Voinko? Tulitähti ihmetteli mielessään.
Yksitähti astui eteenpäin. "Olen valmis äänestämään," hän ilmoitti. Tulitähti yritti arvata, että kumman kasan Tuuliklaanin päällikkö valitsisi. Kauan sitten he olivat hyviä ystäviä, mutta asiat muuttuivat kun Pitkätähti teki juuri ennen kuolemaansa Yksitähdestä varapäällikön ja hän joutui heti johtamaan Tuuliklaania. Äänestäisikö Yksitähti häntä vastaan todistaakseen riippumattomuutensa Myrskyklaanin vanhoihin liittoihin?
"Minäkin äänestän," murahti Ruosteturkki. Ei ollut epäilystäkään siitä, että kumman valinnan Varjoklaanin varapäällikkö tekisi.
Yksitellen kaikki päälliköt ja varapäälliköt suostuivat äänestämään. Parantajat eivät äänestäneet, sillä parantajien lakiin kuului olla klaanien välisten kiistojen ulkopuolella. Soturit katsoivat odottavasti Närhisulkaa kuullakseen, että mitä tapahtuisi seuraavaksi.
Närhisulka noukki puunpalan ja asetti sen maahan, aukion keskelle. Oksa kimalteli jäästä ja hänen hengityksensä muodosti pilviä sen ylle. "Ne, jotka haluavat Tulitähden huolehtivan selviytymisestämme ja kuunnella häntä, laittavat kivensä tälle puolelle," hän selitti taputtaen tassullaan maata oksan vierestä siltä puolelta, missä Tulitähti istui. "Jos haluat seurata vain oman klaanisi päällikköä, laita kivi tänne." Närhisulka kääntyi ja kosketti maata oksan toiselta puolelta. "Tulitähti, sinunkin pitäisi myös äänestää."
Hetken Tulitähti pohti äänestämistä itseään vastaan. Miten tämä kokous päätyi siihen, että hän tulisi kenties johtamaan kaikkia neljää klaania? Tähtiklaani, auta minua tekemään oikea valinta, hän rukoili mielessään. Juuri nyt hän ei tiennyt, mikä olisi oikea valinta.
Kolme muuta päällikköä johdattivat klaaninsa pensaikon läpi hakemaan kiviä rannalta. Tulitähti meni sotureineen heidän jäljessään. Yksikään kissa ei puhunut; he kaikki olivat jännittyneitä ja malttamattomia.
Kissojen palatessa aukiolle, Närhisulka ja muut parantajat seisoivat oksan vieressä. Tähtien valo heitti heidän varjonsa pakkasen kimalluttamaa maata vasten. Kissat seisoivat tiheästi kivet suussa pensaiden vieressä hännät innokkaasti nykien. Närhisulka nyökkäsi Mustatähdelle.
"Mene sinä ensin," hän maukui.
Varjoklaanin päällikkö käveli eteenpäin ja asetti kiven äänestääkseen Tulitähteä vastaan. Vaikka Tulitähti olikin epävarma, hän ei voinut olla tyrmistymättä ensimmäisestä äänestä häntä vastaan. Loput Varjoklaanista seurasivat; kaikki asettivat kivensä samalle puolelle kuin Mustatähti, kunnes Pihlajakynsi asetti kivensä Tulitähden puolelle. Se aiheutti hätkähdyksen hänen klaanitoveriensa keskuudessa, mutta Lumilintu tuki hänen mielipidettään.
"Minäkin äänestän Tulitähteä," Lumilintu julisti ja asetti kivensä Pihlajakynnen kiven viereen.
Keltaturkki seurasi ja laski myös kivensä Tulitähden puolelle sanomatta sanaakaan.
Mustatähden silmät kapenivat, mutta hän ei sanonut mitään.
Leoparditähti perääntyi ja antoi klaanitoveriensa mennä ensin. Nyt Tulitähden kasaan tuli enemmän kiviä: Usvajalka, Saukkosydän, Loikkahäntä ja Sammalturkki äänestivät Tulitähteä, mutta se ei ollut kovinkaan yllättävää. Yllättävää oli se, että myös Minttuturkki ja Ruokoviiksi äänestivät häntä. Hoikka, musta kolli katsoi Tulitähteä ja maukui, "Pelastit henkeni kerran tulvan aikana ja uskon, että voit tehdä niin jälleen."
Leoparditähti äänesti klaaninsa viimeisenä. Hän käveli oksan viereen ja seisoi aivan samassa tasossa sen kanssa. Hänen soturinsa olivat äänestäneet yksimielisesti Tulitähteä; Leoparditähti katsoi kivikasaa ja pudisti surullisena päätään. Sitten hän asetti kivensä oksan toiselle puolelle. "Näinkö kiitätte minua kaikista niistä kuista, jona olen ollut päällikkönne?" hän kysyi klaanitovereiltaan.
Usvajalka astui eteenpäin. "Ei!" hän huusi kuulostaen tyrmistyneeltä. "Et ole tehnyt mitään väärin, mutta me haluamme rauhan kaikkien klaanien välille. Kuten Tulitähti sanoi, saisimme mahdollisuuden toipua."
Leoparditähti katsoi varapäällikköään. "Sinun on todistettava minulle, että voit olla uskollinen kahdelle päällikölle", hän maukui pehmeästi.
Yksitähti käveli aukion keskelle, pysähtyi Tulitähden eteen ja antoi kivensä tippua tämän etutassujen juureen. "En pyydä anteeksi sitä, että soturini ovat ylittäneet rajan, joka erottaa reviirimme. Mutta jos löydät tavan pitää meidät hengissä varastamatta riistaa, minä kuuntelen. Vanhojen aikojen vuoksi." Hän räpäytti sinisiä silmiään, nosti kivensä ja kantoi sen Tulitähden kasaan.
"Kiitos vanha ystävä," Tulitähti kehräsi hiljaa. Hän tiesi Yksitähden korvien heilahduksesta, että tämä oli kuullut.
Kaikki Tuuliklaanin kissat eivät seuranneet Yksitähden valintaa. Lovikorva, Yöpilvi ja Saarnijalka pudottivat kivensä oksan toiselle puolelle. Saarnijalka katsoi Yksitähteä tämän kiven vieriessä kasan keskelle. "Uskon, että sinäkin voisit yksin johtaa Tuuliklaanin tämän lehtikadon yli," hän maukui hiljaa.
Nyt oli Myrskyklaanin vuoro. Hiekkamyrsky painoi olkansa Tulitähteä vasten ja laittoi suusa tämän korvan juurelle. "Uskallakin äänestää itseäsi vastaan!" hän kuiskasi. "Jos sinä häviät, se ei saa johtua siitä, ettet itse uskonut itseesi." Hiekkamyrsky asteli aukiolle ja laittoi kivensä Tulitähden puolelle.
Tulitähti seurasi Hiekkamyrskyä tuntien jokaisen kissan katseen porautuvan häneen. Sitten Oravaliito ja Vatukkakynsi, hänen tyttärensä ja varapäällikönsä äänestivät häntä. Tulitähti vertasi kivikasoja. Hänen kasansa langetti laajemman ja pidemmän varjon, vaikka osa kivistä olikin vierinyt kauemmaksi toisistaan.
Tomuturkki oli seuraava. Hän katsoi Tulitähteä ennen kuin laski kivensä toiseen kasaan. "Olet tämän klaanin päällikkö, et muiden," hän murisi. Tulitähti nyökkäsi tietäen, että se oli vain uskollisuuden osoitus kissalta, joka ei ole ollut aina hänen suurin kannattajansa.
Kirkassydän, Pilvihäntä ja Okakynsi olivat samaa mieltä Tomuturkin kanssa, tai ehkä he epäilivät Tulitähden mahdollisuuksia ottaa vastaan kaikki neljä klaania. Toisenkin kivikasan varjo kasvoi kasvamistaan kunnes se oli samalla tasolla kuin Tulitähden, ja kaikki kissat olivat jo äänestäneet. Tulitähti katsoi kiviä. Mitä ne kertoivat? Mitä kissat olivat päättäneet?
Närhisulka, Pikkupilvi, Perhonsiipi ja Kaarnakasvo aloittivat asettamaan kiviä vierekkäin kahdeksi pitkäksi riviksi. Muut kissat tungeksivat ympärillä ja venyttivät kaulaansa nähdäkseen, että kumpi vaihtoehto sai enemmän ääniä. Oli mahdotonta arvata; molemmat olivat niin lähellä toisiaan parantajien lisätessä kiviä riveihin. Sitten he lopettivat ja Närhisulka nosti päänsä.
"Äänestys on ohi", hän julisti. "Kissat ovat päättäneet seurata Tulitähteä."
Tähtiklaanin nimeen! Tätäkö sinä oikeasti halusit? Tulitähteä huippasi ja hänen täytyi otta maasta tukea kun Hiekkamyrsky kietoi häntänsä hänen häntänsä ympärille.
"Oletko kunnossa?" hän kehräsi.
Tulitähti nyökkäsi. Hän oli voittanut. Valtaosa klaanien kissoista oli päättänyt kuunnella etusijassa häntä kuin omia päälliköitään. Anna minun johtaa heitä viisaasti, hän rukoili.
"K... kiitos," hän maukui kovaan ääneen. Hän kohensi hartioitaan vaikuttaakseen voimakkaammalta. "Lupaan ohjata sotureita soturilain mukaisesti ja noudattaa Tähtiklaanin toivetta siitä, että täällä kuuluu olla neljä klaania. Jos se tarkoittaa sitä, että meidän on jaettava tuoresaaliimme, olkoon niin. Me teemme sen, mikä on tehtävä selviytyäksemme. Aivan kuten olemme aina selviytyneet."
Useat kissat korottivat äänensä tukemaan Tulitähteä, mutta hän havaitsi myös hämäriä katseita joidenkin kissojen välillä ja Tulitähti tunsi karvojensa nousevan pystyyn kun hän ajatteli, että mitä oli tapahtunut ennen häntä. Ainoa kissa, joka oli yritänyt valloittaa kaikki klaanit, oli Tiikeritähti, joka oli maksanut suurimman hinnan kunnianhimostaan. Tulitähti tarvitsi nämä kissat puolelleen, eikä vain niitä jotka olivat äänestäneet häntä, vaan myös heidän päällikkönsä ja aatetta vastustaneet.
"Tapaamme täällä joka neljännesosakuu, ja tuomme ylimääräisen tuoresaaliin jaettavaksi muille, eivätkä klaanit saa lähettää partioita. Jos et ota ruokaa vain sen verran kuin tarvitset, tai säästät ruoantähteet klaanitovereillesi, Tähtiklaani tulkoon häntä rangaitsemaan, en minä."
Hän näki helpotuksekseen ymmärrystä Leoparditähden ja Mustatähden silmissä. He voivat kunnioittaa soturiesi-isiä kumartamatta kotikisu-päällikölle.
"Ja kun ensimmäiset hiirenkorvan-ajan merkit tulevat Myrskyklaanin puihin," Tulitähti jatkoi, "tulee täällä olemaan jälleen neljä klaanipäällikköä. Lehtikato on ohi, ja oma riistamme kuuluu omalle klaanillemme." Hän katsoi muita päälliköitä varmistaakseen heidän ymmärtävän asian ennen kuin jatkoi. "Yhdessä me matkasimme löytäksemme uuden kotimme. Yhdessä me selviämme tästä nälästä. Järvellä tulee aina olemaan neljä klaania."
