Alkuperäisestä tekstistä poiketen Taivasklaani on lisätty tarinaan.
Monia kuita sitten metsä oli villiä luontoa, eikä reviirejä ollut. Kissoja tuli paljon; metsä houkutteli kissoja pikkueläinten vilinällä, veden alla olevilla varjoilla ja lintujen yhtäkkisillä siiveniskuilla ylhäältä puista.
Monia kuita sitten metsä oli villiä luontoa, eikä reviirejä ollut. Kissoja tuli paljon; metsä houkutteli kissoja pikkueläinten vilinällä, veden alla olevilla varjoilla ja lintujen yhtäkkisillä siiveniskuilla ylhäältä puista.
Kissat eivät vielä asuneet klaaneissa, vaan pienissä ryhmissä, eikä rajoja oltu asetettu. Kissat taistelivat jatkuvasti peläten, että metsästä loppuisi riista ja että heidän yltäkylläisen suuret alueensa olisivat uhattuina. Se oli veristä aikaa ilman lakeja, ja kissoja kuoli paljon.
Eräänä yönä, kun paistoi täysikuu, metsän kissat olivat lupautuneet tapaamaan metsässä sijaitsevalla suurella aukiolla, jota ympäröi neljä valtamaa tammea. Tapaamista seurasi kauhistuttava taistelu ja pian maa oli kastunut vuodatetusta verestä.
Sinä yönä kuoli monia kissoja. Kun henkiin jääneet kissat heräsivät, he näkivät ympärillään tapettujen perheidensä henkiä, jotka eivät enää olleet revittyjä ja verisiä vaan hohtavia kuin pudonneet tähdet. Jäjelle jääneet kissat värjöttelivät maassa ja kun henget puhuivat, he näkivät kamalia näkyjä tulevaisuudesta. He tiesivät että taistelemisen olisi lopputtava.
"Yhdistykää tai kuolkaa," henget sanoivat. Viisi kissaa - Taivas, Varjo, Joki, Tuuli ja Myrsky - astuivat esiin ja kertoivat pystyvänsä kukin erikseen yhdistävänsä metsän kissat voimillaan. Kuolleiden kissojen henget puhuivat uudelleen, "Metsä on tarpeeksi suuri ruokkiakseen teidän kaikkien perheet ja monia muitakin. Teidän jokaisen täytyy löytää kissoja jotka ovat kaltaisianne, valita kotinne metsästä ja asettaa rajat." Siinä samassa aiemmin kuuta peittäneet pilvet lipuivat pois paljastaen aukion reunoja ympäröivän kehän tähtien valojen valaisemia henkikissoja -Tähtiklaanin. Valkoinen kolli, henkikissa, astui eteenpäin. "Jos teette kuten käskimme," hän maukui, "me palkitsemme teidät neljä kahdeksalla lisähengellä jotta voitte johtaa klaanejanne monen tulevan kuun ajan." Tähtiklaanin kissat lupasivat suojella klaaneja Hopehännästä käsin - joka on tiheä, tähdistä muodostunut polku yötaivaan yllä -, ja vierailla klaanien päälliköiden unissa, sekä ohjata heitä tehtävässään. Henkikissat ilmoittivat että kaikkien viiden klaanin tulisi tavata täysikuun aikaan kerran kuukaudessa, neljän suuren tammen luona, ja että sinä yönä valitsisi rauha.
Henkikissat nimittivät Myrskyn, Joen, Taivaan, Tuulen ja Varjon sotureiksi. "Tästä lähtien te elätte soturilain mukaan. Sydämenne olkoon täynnä rohkeutta ja jaloutta, ja jos teidän täytyy taistella, sen ei tule olla ahneutta varten - vaan kunniaa ja oikeutta varten." Ja viiden klaanin - Varjoklaanin, Jokiklaanin, Tuuliklaanin, Taivasklaanin ja Myrskyklaanin - tarina alkoi.
Klaanit eivät aina olleet rauhanomaisissa väleissä, mutta se oli hyvin odotettavissa -kissoilla on kynnet ja hampaat syystä. Silti niin kauan kuin kissat elävät soturilain mukaan, heidän esi-isänsä valvovat ja ohjaavat heitä läpi heidän elämän.
