Kirjoittanut Victoria Holmes, suomentanut http://hopeapolkuu.blogspot.fi/
Huom. Tässä tarinassa Tulisydämen mainitaan tulleen varapäälliköksi Leijonamielen jälkeen, mutta kirjojen mukaisessa tarinassa Tiikerikynnestä tuli Leijonamielen jälkeen varapäällikkö ja Tulisydän nimitettiin varapäälliköksi Tiikerikynnen jälkeen.
"Ole aloillasi Puolihäntä! Vai onko makuusijasi täynnä kirppuja?"
"Kuinka voisin olla aloillani? On Sinitähden syytä etten voi maata mukavasti joutsenen höyhenillä vuoratussa pesässä." Puolihäntä lävisti kuivuneen lehden kynsillään ja huitaisi sen vasten paljasta maata. Kirjohännälle oli hyvin tyypillistä, että häntä ei huolestuttanut tapahtuneet asiat. Hänen ainoa huolensa oli, että milloin hänen seuraava tuoresaalisannos toimitettaisiin.
"Pah! Jos nykyajan oppilaat vain olisivatkin tarpeeksi rohkeita hakeakseen joutsenen höyheniä," mutisi Pikkukorva. Puolihäntä katsoi häntä lempeästi. Pikkukorva oli kaikista klaaninvanhimmista vanhin, ja hänellä oli aina parhaat tarinat. "Muistan kun olin oppilas, me aina kisailimme siitä, että kuka uskaltaa varastaa joen rannalla olevasta joutsenen pesästä."
"Kehuskeletko jälleen Pikkukorva?" Kirjohäntä murahti. "Muistaakseni palasit höyhenten kanssa, jotka olivat aivan liian tummia ollakseen joutsenen. Höyhenet olivat itse asiassa pikemminkin variksen."
"Aiommeko nukkua lainkaan tänä yönä?" Pienet mustavalkoiset kasvot nousivat aivan pesän perällä olevalta makuusijalta.
"Ei Laikkuturkki, emme aio," Puolihäntä ilmoitti hänelle. "Meidän on puhuttava siitä, mitä Sinitähti teki tänään, ja miten voimme auttaa parhaamme mukaan klaaniamme näinä hirveinä aikoina."
"Mitä? Mitä sanoit?" kuului ääni puunrungon kapeimmasta kohdasta, jonka suojassa klaaninvanhimpien pesä oli.
"Ei mitään Yksisilmä," Kirjohäntä maukui äänekkäästi. "Mene takaisin nukkumaan. Olemme täällä koko yön jos yritämme saada hänetkin kuulemaan," hän lisäsi muille kuiskaten.
Puolihäntä odotti kunnes muut klaaninvanhimmat olivat tulleet lähemmäksi. "Niin, mitä aiomme tehdä Tulisydämen asialle?"
Laikkuturkki käänsi katseensa muualle. "En usko, että voimme tehdä asialle mitään. Sinitähti teki hänestä klaanin varapäällikön, eikä hän aio muuttaa mieltään koska me tahdomme niin."
Pikkukorva murahti kun hän siirsi jäykät takajalkansa parempaan asentoon. "No hänen pitäisi. Onko hänellä hämähäkinseittiä päässä? Tulitähti on Tähtiklaanin nimeen kotikisu! Mitä hän tietää klaanin johtamisesta?"
"Ja hän on ollut Myrskyklaanissa tuskin puolta kuuta," Kirjohäntä lisäsi. "Tälläistä ei olisi koskaan tapahtunut meidän aikaamme. Ei todellakaan."
Puolihäntä katsoi muita ärtyneesti. "Ettekö te ymmärrä? Vaikka Tulisydän olisikin syntynyt Myrskyklaanissa, hänestä ei olisi pitänyt tulla varapäällikköä. Sinitähti ei nimittänyt häntä ennen kuuhuippua!"
Kissat katsoivat toisiaan hermostuneesti. "Hän on oikeassa," maukui Kirjohäntä. "Leijonamieli kuoli eilen. Uusi varapäällikkö olisi pitänyt nimetä viimeyönä."
"Soturilakia on rikottu!" Pikkukorva korosti. "Olemme kaikki tuhoon tuomittu!"
Tähtiklaani on pelastanut minut klaanitovereiltani, ajatteli Puolihäntä. "Soturilakia on rikottu ennenkin ja sitä tullaan rikkomaan jatkossakin. Se ei tarkoita, että Myskyklaani olisi mennyttä, mutta meidän on valmistauduttava kohtaamaan hirveitä asioita. Sinitähti..."
"...ei tiedä mitä tekee!" Pikkukorva jatkoi. "Mitä hän edes näkee tässä oranssissa kotikisussa? Onko hän paras metsästäjä? Ei. Nuori Hiekkamyrsky voisi seurata kuoriaistakin lumimyrskyssä. Onko hän paras taistelija? Hah, haluaisin nähdä hänen ottavan mittaa Tiikerikynnen kanssa. Siinä vasta oikea soturi. Mikä siis tekee Tulisydämestä niin erikoisen?"
"Jos Sinitähti tietää, ei hän aio kertoa sitä meille," Kirjohäntä maukui. "Hänessä on kuitenkin oltava jotain jos Sinitähti on halunnut hänet varapäällikökseen."
"Tulitähdestä huomasi, ettei hän ollut iloinen asiasta," Laikkuturkki kommentoi. "Voisi pikemminkin luulla, että hänet olisi käsketty hyppäämään rotkoon, ei jakamaan oman klaaninsa johtajuutta."
"Tämä ei ole hänen klaaninsa!" Pikkukorvan häntä heilui vihamielisesti puolelta toiselle. "Enkä ole varma, että onko se edes Sinitähden tämän jälkeen."
"Ehkä Sinitähti nimitti Tulisydämen varapäällikökseen kuuhuipun jälkeen, sillä tiesi Tähtiklaanin vastustavan joka tapauksessa valintaansa?" Kirjohäntä ehdotti.
Puolihäntä kohotti korvansa pystyyn. "Jos se on totta, niin se tarkoittaa, että hän ei enää välitä soturiesi-isiemme mielipiteistä. Miksi hän tekisi niin? Myrskyklaani on vahva ja turvassa -ei varmasti sen vähempää turvassa kuin aikaisemminkaan."
Kirjohäntää värisytti. "Sinitähti ei voi kääntää selkäänsä Tähtiklaanille!"
"Mutta hän on jo kääntänyt," maukui Laikkuturkki hiljaa. "Tulisydän ei ole oikea varapäällikkö; hänet nimitettiin liian myöhään, eikä Leijonamielen henki ole hyväksynyt häntä. Mitä me voimme tehdä? Katsokaa meitä. Olemme vanhoja, kuuroja, hampaattomia. Tarvitsimme soturin johtamaan klaaniamme, valon joka loistaa kaikkien tulevien kuiden ajan. Ja Sinitähti antoi meille kotikisun."
"En anna koskaan klaanilleni periksi!" Puolihäntä väitti. "Tähtiklaani katselee yhä meitä. Jos me kohtelemme Tulisydäntä kuin oikeaa varapäällikköä ja annamme hänelle mahdollisuuden oppia, sekä menestyä, kenties Tähtiklaani hyväksyy hänet ja antaa Sinitähdelle anteeksi."
Pikkukorva kääntyi poispäin nivelet naristen. "En anna koskaan anteeksi Sinitähdelle," hän murisi. "Eikä Tulisydän tule koskaan olemaan varapäällikkömme, ei minun silmissäni."
"Eikä minun," mutisi Kirjohäntä, ja Laikkuturkkikin nyökkäsi myöntyvästi.
Puolihäntä tuijotti klaanitovereitaan tyrmistyneenä. Hän oli koonnut heidät löytääkseen ratkaisun, tavan jolla olisi toimittava Sinitähden oudon valinnan ja soturilain rikkomisen jälkeen. Mutta kaikki mitä he olivat saaneet aikaan, oli upottanut heidät vielä syvemmälle epätoivoon. Oliko Pikkukorva oikeassa? Oliko Myrskyklaani tuhoon tuomittu?
