Kirjoittanut Victoria Holmes, suomentanut http://hopeapolkuu.blogspot.fi/
Hei? Tervehdys, olen Täplälehti. Valkomyrsky sanoi sinun etsineen minua. Tervetuloa Tähtiklaaniin ja onnittelut tiesi löytämisestä tänne! Tiedän että se ei ole helppoa. Mutta älä huolehdi, voit lähteä kun olemme ensin puhuneet. Ei ole sinun aikasi jäädä tänne, pikkuinen.
Istutaanpa sammaltilkulle, joka on tuon pajun alla. Aurinko voi paistaa todella kuumasti täällä, tarpeeksi kuumasti polttaakseen tumman kissan nahan, mutta sammal pitää meidät viileinä. Onko sinulla hyvä asento? Hyvä. Kenenkään ei pitäisi häiritä meitä täällä, sillä suurin osa klaanitovereistani on jo löytänyt omat auringonottopaikkansa.
Joten, sinä siis haluat tietää Tulitähdestä ja Hiekkamyrskystä, niinkö? No, Tulitähti on Myrskyklaanin päällikkö ja Hiekkamyrsky on hänen puolisonsa. Tulitähti syntyi kotikisuksi ja tullessaan metsään hänen nimensä oli Ruska. Uskomatonta, eikö? Rehellisesti sanottuna, kaksijalat antavat kotikisuilleen naurettavia nimiä! Sinitähti löysi tämän uteliaan pennun seikkailemassa reviirimme reunalla ja...
Mitä? Tiedät tämän siis jo? Joten mitä? Ahaa. Nyt tajusin. Haluat tietää, että mitä mitä ajattelen Tulitähdestä ja Hiekkamyrskystä, niinkö? Selvä. En aio teeskennellä, miksi olet kiinnostunut - jokainen kissa Tähtiklaanissa tietää mitä tunnen Myrskyklaanin päällikköä kohtaan, mutta he ovat liian kohteliaita sanomaan mitään. Olen kuitenkin parantaja. Meillä ei voi olla kumppania tai pentuja; tehtävämme on huolehtia koko klaanista kuin jokainen kissa olisi pentumme.
Ja tietenkin, olen Tähtiklaanissa nyt, kun taas Tulitähti on hyvin voimissaan vielä muutaman henkensä kanssa. Hänellä on puoliso, joka on antanut hänelle kaksi pentua ja pysynyt hänen rinnallaan jopa koko suuren matkan ajan, eikä hän ole koskaan lakannut rakastamasta Tulitähteä, ei edes silloin kun alkoi näyttää siltä, että klaanit eivät selviäisi uudessa kodissaan. Luulet varmaankin että olen jo unohtanut hänet, luopunut toivosta kauan sitten ja hyväksynyt sen, että voimme olla vain ystäviä? Voin kertoa silmistäsi, että juuri sitä sinä ajattelet, mutta olet kuitenkin klaanitoverieni tavoin liian kohtelias sanomaan sitä ääneen. Luuletko etten tiedä miten epätoivoista tämä on? Luuletko, että toivon hänen silti olevan joku päivä minun, että en olisikaan enää parantaja. Hiekkamyrsky katoaisi kuin tuhka tuuleen, ja jokainen kissa unohtaisi sen, että meidän ei kuuluisi koskaan olla yhdessä?
Anteeksi, pyysit rehellistä vastausta ja minun kuuluisi antaa sinulle sellainen kynsimättä turkkiasi riekaleiksi. Totuus on että rakastan Tulitähteä nyt yhtä paljon kuin olen aina rakastanutkin, ja katselen häntä ikuisesti, tietäen, että hän ei voi olla minun. Hän kuuluu Hiekkamyrskylle, sekä Myrskyklaanille, mutta sydämeni on hänen ja tulee aina olemaan. Tiesitkös, se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Kun hän tuli metsään, olin ollut parantaja jo muutamia vuodenaikoja ja rakastin elämääni, tietäen mitkä yrtit parantavat ja rauhoittavat, sekä kyvystä vaihtaa kieliä esi-isien kanssa ja tulkita heidän ennustuksiaan klaanille. Kuinka ironista, että yksi viimeisimmistä ennustuksista, jonka Tähtiklaani lähetti minulle oli tähdenlento, joka selvästi merkitsi, että vain tuli voi pelastaa klaanin ja samalla se merkitsi Tulitähden saapumista metsään. Hän on pelastanut klaaninsa useita kertoja -eikä pelkästään omaansa, vaan kaikki viisi klaania. Tiedäthän Taivasklaanin? He ovat minun soturiesi-isiäni, minun ja Tiikeritähden, koska me olemme sukua Pilvitähdelle ja hänen puolisolleen Linnunlennolle, joka jäi Myrskyklaaniin kun hänen klaanitoverinsa karkoitettiin metsästä. Klaanien kohtalo oli Tulitähden kohtalo, mutta minä en ollut koskaan osa sitä.
Aluksi hän oli vain yksi oppilaista minulle - erilainen koska oli syntynyt kotikisuksi, mutta silti utelias, rohkea ja toisinaan hiirenaivoinen, kuten kaikki muutkin heistä. Tiesin, että Sinitähdellä oli jokin erikoinen yhteys häneen, vaikka siinä menikin aikaa ennen kuin hän tajusi Tulitassun olevan tuli, joka pelastaisi klaanin. Aloin nähdä Tulitassun uusin silmin kun Keltahammas tuli Myrskyklaaniin. Tulitassu ei suostunut olla vanhan, kärttyisen naaraan peloteltavana, mutta lopulta hän oppi kunnioittamaan ja huolehtimaan Keltahampaasta, vaikka hänen klaanitoverinsa eivät kyenneetkään hyväksymään sitä, että tämä oli syntynyt Varjoklaanissa. Kenties se johtui siitä, että Tulitassu tiesi miltä tuntui olla ulkopuolinen, ansaita paikka klaanissa todistamalla uskollisuutensa yhä uudelleen ja uudelleen. Pian lopetin hänen epäilemisensä ja aloin tarkkailla häntä enemmän kuunnellen Sinitähden raportteja hänen koulutuksestaan ja jutellen hänelle itselleen aina kun polkumme kohtasivat, emmekä jutelleet tavallisia klaanitoverien välisiä juoruja, vaan meitä kumpaakin koskettavista asioista, kuten Varjoklaanin nousevasta uhasta tai siitä, mitä Tähtiklaanilla oli varallemme. Hän oli mukava, urhea ja täysin lojaali klaanilleen. Näin hänet kissana joka hän oli, ja tiesin että olimme onnekkaita, kun meillä oli hänet. Näin myös kissan, joksi hän oli tuleva: Hän oli tuli, joka voisi pelastaa klaanin - ja kissa, jota en saisi koskaan rakastaa.
Kun Varjoklaani hyökkäsi rotkoon ja lähetti minut Tähtiklaaniin, aivan liian aikaisin, makasin kuun pesässäni toivoen, että Tulitassu voisi liittyä seuraani. Minun ei olisi pitänyt kuolla silloin!
Vaikka olisinkin aina ollut parantaja, vietiin minut pois Tulitassulta kaikkein merkityksellisimmällä tavalla. Olisin voinut kulkea hänen rinnallaan kun hänestä tuli soturi, sitten varapäällikkö ja lopulta päällikkö. Sen sijaan minut tuomittiin katselemaan häntä kaukaa, enkä aina nähnyt häntä edes selkeästi, vaan kuin katselisi lammen pohjassa uivaa kalaa. Joskus pinnan väreilyt peittivät hänet minulta ja joudun kuljeskelemaan Tähtiklaanin metsässä yö toisensa jälkeen etsien häntä. Kun löysin hänet jälleen, asiat saattoivat olla muuttuneet; hän oli saattanut nähdä tai tehdä asioita tietämättäni, ja se oli kuin tapaisi tuntemattoman kissan ensikertaa. Mutta en koskaan lakannut valvomasta, enkä koskaan lakannut yrittämästä auttaa häntä. Kuljin hänen unissaan, jaoin hänen pelkonsa ja opastin häntä kaikilla tiedoilla, jotka Tähtiklaani oli minulle suonut. Tiedän kuinka hän odotti tapaamistani, kuinka iloinen hän oli saadessaan hengitettyä tuoksuani, joka jäi viipymään hänen turkkiinsa. Voitko kuvitellakkaan kuinka paljon sattuu olla läheisempi hänen kanssaan nyt, kun olen Tähtiklaanissa, kuin ollessani elossa?
Erään kuuttoman yön jälkeen Hiekkamyrsky oli hänen puolisonsa ja tiesin, että näkymätön joki välissämme oli kasvanut liian leveäksi ylittää. Tiesitkö että hän tuli etsimään minua unessaan, pyrkien selittämään että hänen olisi jatkettava elämää, että hän ei voisi enää rakastaa muistoa? Minä en ole muisto! Tahdoin ulvoa kuin emonsa hylkäämä pentu. Olen täällä ja rakastan sinua vielä. Kuljen rinnallasi ikuisesti. Mutta voiko sitä edes verrata lämpöön, joka Hiekkamyrskyllä on hänelle tarjota? Vahvaan kumppanin läsnäoloon, joka auttaisi häntä johtamaan klaania, hänelle kauniiden pentujen synnyttämistä, sekä näiden pentujen kasvamisen seuraamista yhdessä? Pysyn yhä nuorena kun Tulitähdestä tulee vanha, mutta Hiekkamyrsky ikääntyy hänen kanssaan peilaten hänen harmaantuvan turkkinsa ja hidastuvat askeleensa kuin kuin kirkas lammen pinta. Rakastaako Tulitähti Hiekkamyrskyä? Voi kyllä, ilman epäilystäkään. Hiekkamyrsky on hyvä puoliso hänelle; jokainen kissa näkee kuinka hän rakastaa Tulitähteä ja kuinka paljon hän uskoo Tulitähteen klaaninsa päällikkönä. Heidän tyttärensä ovat loistavia kissoja, ja rakastan heitä kuin omiani. Lehtilammella on erityinen kohtalo, aivan kuten hänen isälläänkin, ja minulle on kunnia kulkea hänen unissaan ja opastaa häntä. Mutta joskus toivon, että olisin Hiekkamyrskyn sijaan hänen emonsa, että seisoisin Tulitähden rinnalla katselemassa hänen kasvuaan. Teen kaikkeni, jotta mikään ei vahingoita Lehtilampea, tai hänen siskoaan Oravaliitoa, kunnes on heidän aikansa liittyä tänne Tähtiklaaniin.
Katso, varjot alkavat pidentyä, on aikasi lähteä. Kirsikkatassu opastaa sinut rajalle. Kirsikkatassu, tulisitko tänne? Kiitos käynnistäsi. Toivottavasti kerroin sinulle sen, mitä halusit kuulla -ja jos en, sitten on parempi pitää keskustelu kahdenkeskeisenä. Älä hiiskukkaan Tulitähdelle! Totuus on, että hän ja Hiekkamyrsky ovat onnellisia, ja se on tärkeintä. Voin toivoa ja yhä toivoa, että asiat olisivat toisin, mutta ne eivät ole, eivätkä tule koskaan olemaan. En muuttaisi sydämenlyöntiäkään elämästäni, enkä ajastani täällä, jos se merkitsisi yhden hetken menettämistä Tulitähden ystävyydestä.
Menehän nyt ja kulkekoon Tähtiklaani kanssasi.
